2.3.2007
Terve!
Ei tartte hirveesti miettiä mitä kertois…Itelläni
ei alkuvuosi oo hirveen ruususesti lähtenyt käyntiin.
Joulutauko reenattiin tosi hyvin ja pelit jatku 29.12.2006
niin eikös tää poika tullu kipeeks sit samana
päivänä, edellisenä päivänä
tuntu reeneissä että ei oikein saanut happee kunnolla
eikä palautunut yhtään. Piti pelata maalissa
mutta oli pakko mennä aamulla tohtorille ja se totesi
että sulla on hengitystie tulehdus. Ei kun viikon lääkekuuri
saman verran taukoo ainaskin. Siinä vierähtikin
2 ja puol viikkoo samalla huilatessa. Sen jälkeen kauheella
innolla reeneihin ja alkaa koittaa saada itteensä semmoseen
kuntoon että pääsis pelaan mahdollisimman
nopeesti…4-5 päivää siinä reenattiin
ja eikä tuntunut hirveen hyvältä vieläkään,
jalat oli kuin rautakanget eikä tippakaan voimaa. Kuitenkin
sit viikonloppuna Kajaani - Joensuu reissuun mukaan ja heti
kehiin vaan Kajaanissa. Turpiin 9-1 eikä hirveen hyvin
menny, oli itseluottamus aika koetuksella siinä vaiheessa.
Siinä vaiheessa oli kyllä niin kauhee olo henkisesti
että…Pienin murhe oli kun jalat ei toiminut vaikka
viikolla oli tehnyt kaikkea mahdollista ettei ne olisi kuin
puupökkelöt! Ei siinä sit mitään
kuin bussiin ja Joensuuta kohti, seuraavassa päivänä
luukulla ja alkulämmöissä tuntui taas ettei
jaksa vaan tehdä mitään taaskaan vaikkei
tarvinnut torjua paljoo mitään. Miten vaan voi
kadota jaloista puhti niin totaalisesti??? Seuraava viikko
reenattiin taas jotenkin, perjantaina piti jättää
reeni kesken kun ei vaan pystynyt, kuitenkin piti lähtee
lauantaina Mikkeliin luukulle pienessä kuumeessa kun
meiän kolmannella molarilla ei ollu peli luvat kunnossa
kun se oli käynyt auttamassa FPS:ää kun niillä
ei ollu molaria. Maanantaina taas tohtorille ja otettiin
keuhkokuvat ja verikokeet, eikä niistä tietenkään
mitään löytynyt. Sen jälkeen tuli 2
viikkoo huilia kun tuli jälkitautina tää
ihmeen flunssa/kuume mikä on kiertänyt varmaan
jokaisen meiän joukkueen äijän, ei ollu kivaa
sit yhtään, nuppi ihan jumissa sairasteluista!!
Sitten kun olin parantunut kunnolla niin vedin yhdet joukkuereenit
ja luukulle viimeiseen runkosarja peliimme kun toinen kassari
oli saanut kanssa saman taudin…Itse pelissä jouduinkin
sit heti tokan erän alkuun maaliin kun toisella ei
oikein tarttunut. Itellä oli hyvä ja rauhallinen
fiilis pelin jälkeen vaikka hävittiinkin. Fiilis
tuli siitä että oli saanut pitkästä
aikaa jotain rantapalloo pienempääkin kiinni!
Eihän jääkiekon pitäis olla elämän
tärkein asia mutta kun ei saa/pysty tekeen sitä
mistä tykkää niin hulluks siinä tulee
yksinkertaisempikin jätkä…Ei muuta kuin
kohti uusia seikkailuja!
Juhku
19.3.2007
Morjes!
Ajattelin hieman valottaa mitä mieltä olen kolmesta
maalivahdista samassa joukkueessa…
Saimme reenata/huilata melkein kaksi viikkoa runkosarjan
jälkeen ennen kuin nämä paljon puhutut playout
– pelit alkoivat.
Eka reeni viikko oli tosi loistava kun oli vaan kaksi molaria,
tuli hiki, sai kaatuilla, meni puhki reeneissä, hieno
fiilis kaikella tapaa…Mää en meinaa löydä
yhtään mitään hyvää siitä
että joukkueella kolme kassaria ketkä pystyvät
pelaamaan…Omasta mielestä se olisi hyvä
että olisi kaksi molaria ja sitten yksi molari joka
olisi A-ikäinen. Hän saisi reenata ja pelata junnuissa
ja tulisi tarvittaessa edustukseen jos toinen on pois. Sehän
on kuin laittaisi rahaa pankkiin tulevaisuutta ajatellen!
Kaksi edellistä kesää on edustuksen mukana
ollutkin A-junnuista sama ”jamppa” reenaamassa
meidän kanssa mutta sitä ei ole kertaakaan pyydetty
jos kaudella on ollut poissaoloja, ihmettelen hieman…Se
saa kuitenkin jotakin kiinnikkin!
Kolmella molarilla ei saa toistoja sitä määrää
mitä tarvitsisi. Todella ikävä tilanne kun
reeneissä tulee kylmä…Jos reeneissä
menee joku maali mikä jää harmittaan (paitsi
pattarin alapesä) ja haluaisi kokeilla uudestaan saman
tilanteen torjumista mutta toinen molari oottaa jo vesi
kielellä siinä että tuu jo pois että
määkin pääsen. Ei oo meinaa hirveen
kehittävä tilanne!
Ymmärrän että junnuissa on kolme maalivahtia
yleensä mutta todella harvoin edustuksessa, miten maalivahti
voi kehittyä jos ei tuu edes hiki reeneissä ja
toistojen määrä on minimaalinen? Se on aika
mahdoton yhtälö!
Palatakseni vielä että A-junnu molareihin, niin
olisihan heilläkin pienempi kynnys nousta tulevaisuudessa
edustukseen kun he tietäisivät mitä vaaditaan
että pystyy pelaan ja reenaamaan ”aikuisten”
kanssa. Itse ainakin olen kokenut sen, että kun pääsi
junnuna muutaman kerran edustuksen kanssa jäälle
ja sitten meni takaisin junnuihin niin oli todella kova
halu reenata ja kehittyä lisää. Se antaa
yleensä semmoisen ekstra - kipinän tehdä
tätä hommaa!
Toinen viikko harkoissa oli jo tuttua kolmen molarin sähellystä
mistä ei ollut kenellekkään mitään
hyötyä. Sen viikon reenit oli periaatteessa 1
lämmittely kierto, sitten nopeus osa ja sen jälkeen
45 minuuttia ohjauspeliä ja tavallista peliä,
ei hirveetä kehitystä sillä viikolla tapahtunut.
Silloin oli kyllä kaikkien molareitten päät
niin jumissa etten ole ikinä nähnyt vastaavaa.
Ekalla playout kierroksella saimmekin Jokipojilta otteluvoitoin
3-0 turpaan, eikä meillä kyllä ollut hirveesti
kyllä sanomista niissä peleissä. Itse räpiköin
kaksi ekaa peliä, olin aivan seula! En kyllä syytä
siitä muuta kuin itteeni, en ollut vaan valmis!
Palaillaan…
T: Juhku
|
